Search

Puhutteleva esseekokoelma äideistä, lapsista, isistä ja ihmisistä Kasvukausia on kirja elämästä, aikuisuudesta, valinnoista ja siitä, miten olla muita varten kadottamatta silti itseään. Millainen on hyvä äiti? Millä tavoin erityislapsi mullistaa äidin maailmankuvan ja käsityksen ihmisenä olemisesta? Millaista on kasvattaa lapsia, kun ilmastokriisi uhkaa kaikkea tulevaa? Millaista on rakentaa suhdetta puolison lapseen, kun itse ei ole äiti? Entä onko äidin ja lapsen välisessä yhteydessä jotain, mitä isän on mahdotonta tavoittaa? Äitiys on aihe, joka koskettaa meitä kaikkia. Lisäksi jokainen nainen jossain vaiheessa elämäänsä joutuu miettimään, haluaako lapsia vai ei. Vaikka asia on hyvin henkilökohtainen, kulttuurimme tekee siitä julkisen.. Kasvukausia – kirjoituksia äitiydestä -antologiassa 13 kirjailijaa pohtii äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyviä kysymyksiä omakohtaisissa esseissään. Kokoelman kirjoittajat: Silvia Hosseini, Juha Itkonen, Heini Junkkaala, Sari Järn, Juhani Karila, Marjo Niemi, Ida Pimenoff, Emma Puikkonen, Venla Rossi, Miina Supinen, Johanna Venho, Sinikka Vuola ja Hanna Weselius.

Kirjallisen taiturin upea teos ajasta, yksinäisyydestä, traumasta ja kuvista. Nanette Kottaraisessa ei ollut mitään tavallisesta poikkeavaa. Nanette Kottarainen oli kuka tahansa. Kuka tahansa voisi olla Nanette Kottarainen. Kuka Nanette Kottarainen oli? Kuvataiteessa teos, usein muotokuva, jätetään joskus nimeämättä. Niin pyritään antamaan katsojalle mahdollisuus tulkinnan vapauteen. Toisaalta nimeämättä jättäminen tai nimen kirjoittaminen sulkeisiin häivyttää muotokuvan kohteen identiteettiä. Nanette Kottarainen istuu neljännen kerroksen asunnossaan ja kirjoittaa päiväkirjaa. Hän on elänyt maailmassa, jossa huonoista oloista tulevan naisen elämässä on ollut paljon rajoitteita. Myös omat traumat rajoittavat. Voiko omaehtoinen eristäytyminen tuoda vapautta? Päiväkirjassa vanhan, perheettömän naisen omakuva piirtyy menneistä ja nykyisistä tapahtumista, kuvista, jotka kuultavat toistensa läpi, sekoittuvat ja limittyvät. Omaan elämään sekoittuu lintuja, Goyan etsauksia, sotakuvia ja kuolleita jazzlaulajattaria. Aika kiitää ja hupenee, mutta pysyy koko ajan samana. Romaanin kertoja löytää myös päiväkirjaa puhtaaksi kirjoittaneen Leilan, joka täydentää Nanette Kottaraisen omakuvan muotokuvaksi. Mutta ovatko kuvat todellisia? Mitä oikeastaan tapahtui? Ihminen on ihmiselle kuva. Nanette Kottarainen oli yksin kuollut vanha nainen, jota kukaan ei tuntenut. Hanna Weselius (s. 1972 Kajaanissa) on opiskellut kirjallisuustiedettä, journalismia ja valokuvataidetta ja toiminut kuvajournalistina, kuvataiteilijana ja vapaana kirjoittajana. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja työskentelee valokuvataiteen yliopistonlehtorina. Weseliuksen esikoisromaani Alma! (2016) sai Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja Tulenkantaja-palkinnon.

Kirjan vuosi 2015 -kirjoituskilpailun voittanut romaani Alma! on rihmastomainen, moniaalle kurkottava ja kieleltään ilmaisuvoimainen romaani taiteesta, nykymaailmasta ja niistä kriteereistä, joilla ihmisyyttä ja varsinkin naisen arvoa yhä mitataan. Sen todellisuudessa on sijaa yhtä lailla maahanmuuttajapoikaa salaa tapaavalle lakinaiselle ja juorulehtien sivuilla omaa glamour-elämäänsä viettävälle viihdetanssijalle. Wienissä 1907 Alma Mahler istuu pianon ääressä, hänen sormensa juoksevat koskettimilla, ja hän laulaa. Mutta flyygelin nuottiteline on tyhjä. Tätä laulua ei ole koskaan kirjoitettu, nuottiakaan ei ole painettu, kukaan koulutettu sopraano ei ole nähnyt sitä. Toisaalla maailmassa, joka on sama mutta jossa aika on toinen, 234 nigerialaista koulutyttöä katoaa. Tai eivät he katoa, asemiehet hakevat heidät mukaansa yöhön. Aino lukee uutisen lehdestä ja huokaa: mitäpä hän voisi kaukaisten maiden raa'alle todellisuudelle tehdä? Hän on taiteilija, hän osaa vain piirtää. Matkalla työhuoneelleen Aino pohtii naisen ääriviivoja ja ajautuu seuraamaan metrossa itseään meikkaavaa nuorta tyttöä, joka käyttää ruosteenväristä poskipunaa. Hanna Weselius (s. 1972 Kajaanissa) on opiskellut kirjallisuustiedettä, journalismia ja valokuvataidetta ja työskennellyt kuvajournalistina, kuvataiteilijana ja vapaana kirjoittajana. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja työskentelee valokuvataiteen yliopistonlehtorina. Weselius on aikaisemmin palkittu Gummeruksen ja Nuoren Voiman Liiton runokilpailussa

Kirjallisen taiturin upea teos aivan tavallisesta viimeisestä matkasta, maailmanlopusta ja huolenpidosta. Pronominit on romaani siitä, miten pysyvyys loppui, poikkeustilat vakiintuivat ja tulevaisuus tempautui ulottumattomiin. Mikä on minä ja mihin sinua tarvitaan matkalla kohti tuntematonta? Mitä kohti kurkottaa, mitä me tarkoittaa? Matkustajakone nousee ilmaan ja lähtee kohti toista mannerta. Selviää, että lähtö on ollut kaoottinen ja ruuma on pakattu huolimattomasti. Osa matkustajapaikoista on peitetty pressuilla, catering on unohtunut ja tarjoilukärryn valikoima on outo. Ainoa näytettävä elokuva on James Cameronin Titanic. Matkustajia palvelee vain yksi uupumaton stuertti. Pappi, showpainija, taiteilija, opettaja ja vaikuttaja pohtivat palavan maan pinnalle jääneitä läheisiään, tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Mitä olisi voitu tehdä toisin, etteivät vuodenajat olisi menneet sekaisin? Mikä on kaikkialle leviävä outo sieni? Mihin kone on menossa? Ennen kuin aamu koittaa, stuertin täytyy vielä huolehtia kaikista löytämistään salamatkustajista ja selvittää, mitä pressujen alla on. Hanna Weselius (s. 1972 Kajaanissa) on julkaissut neljä romaania. Hänen esikoisromaaninsa Alma! (2016) sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Tulenkantaja-palkinnon. Nimetön (Nanette Kottaraisen muotokuva) (2023) oli ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi. Weselius on koulutukseltaan taiteen tohtori ja työskentelee valokuvataiteen yliopistonlehtorina.

Keitä ovat Tuntemattoman sotilaan naishahmot? WSOY ja viestintätoimisto Ellun Kanat ovat kutsuneet joukon suomalaisia nykykirjailijoita kertomaan, millaisia tarinoita Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan naishahmojen taakse voisi kätkeytyä. Kuinka kotirintama pärjää ankarina sotavuosina miesten ollessa rintamalla? Mitä Paloaukean lotta näkee luutnantti Lammiossa ja miksi antaa tälle kuitenkin pakit? Miten toivutaan Vuorelan kotona, kun Kariluodon kirjoittama kaatumisviesti saapuu? Mitä kerrottavaa on Sirkalla, Kariluodon lemmekkäitä kirjeitä lukevalla rakastetulla? Ja mitä Petroskoin Veeruska todella tykkää suomalaisista miehittäjistä kuten Hietasesta, joka tuo lapsille leipää ja Vanhalasta joka hihittelee ja soittaa levyjä? Millainen ihminen on puolestaan Lyyti Rokka ja miten hän ottaa vastaan "mukuloit laskemaan" saapuvan haavoittuneen Antin? Yhdessä novellissa käy ilmi sekin, miten sotaa kokee Rahikaisen 17-vuotias lapsivaimo, jonka "äidin Rahikainen myi kahdesta tupakka-askista eräälle eläinlääkintäkomppanian miehelle." Siinä missä Väinö Linnan Tuntematon sotilas on ikoninen sotaromaani miesten koettelemuksista ja tunteista sodassa, pyrkii Toinen tuntematon -antologia vastaavasti kartoittamaan tuntoja kotirintamalta ja naisten käymästä sodasta. Vaikka naisten näkökulma on keskiössä, tuodaan tarinoihin myös muita kotirintaman ja rintaman ihmisiä. Mukana on yli kaksikymmentä nykykirjailijaa Joel Haahtelasta Hanna Weseliukseen. Jokainen heistä on saanut tehtäväkseen kirjoittaa yhdestä Tuntemattoman sotilaan naishahmosta itsenäisen novellin.